Vuodesta 1988 toiminut brittiorkesteri on vuosien saatossa liukunut
alkuaikojen aggressiivisesta ja raskaasta doomauksesta kohti melodisempaa
ilmaisua. Uran alkupuolen Lost Paradise ja Gothic -pitkäsoitot ovatkin yhä monelle fanille ne bändin ainoat oikeat levyt. Jatkuvasti eteenpäin liikkuva yhtye ei kuitenkaan jäänyt lepäämään laakereilleen vaan jo kolmannella
albumilla Shades Of God muutoksen tuulet olivat havaittavissa. Seuraavana
julkaistut Icon ja Draconian Times -levyt vaikuttivatkin voimakkaasti nykymuotoisen goottimetalli -genren syntyyn ja ilman näitä levyjä saattaisi esimerkiksi HIM kuulostaa tätä nykyä kovin erilaiselta. Raskas soundi sai nyt tuekseen yhä useammin melodiota, ja kappaleiden rakenteissa liikuttiin entistä laveammalla alalla. Näitä genren merkkipaaluja onkin sittemmin kopioitu ahkerasti tuhansien uusien yrittäjien toimesta - yleensä heikolla menestyksellä.
1997 yhtye ravisutti jälleen fanejaan ja koko metallimaailmaa One Second
-levyllä. Koneet olivat ilmestyneet taustoille, kappaleiden rakenteet olivat
keventyneet entisestään ja popmaiset kertosäkeet olivat monelle myrkkyä.
Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Host vei tämän kehityksen äärimmilleen,
kunnes 2001 päivänvalon nähnyt Believe In Nothing käänsi kurssin jälleen
kohti metallisempaa ilmaisua. Tämä jatkuvasti rankentuva kehitys onkin
jatkunut Symbol Of Life ja Paradise Lost -levyillä.
Nick Holmes - laulu
Greg Macintosh - kitara
Aaron Aedy - kitara
Steve Edmonson - basso
Jeff Singer - rummut (mahdollisesti jo pian täysjäsen)
Linkki:
paradiselost.co.uk
(Päivitetty 2.3.2012)
